asuntopaikka     monenlaista apua     perustietopakkaus     syö hyvin rivieralla    kalorit      uutishuone     tapahtumakalenteri     etusivulle     takaisin

Kaikki tiet vievät Roomaan. Rivieran Suomi-seura lähti Gunnar Wederhornin johdolla testaamaan kuluneen sanonnan paikkansapitävyyttä samaan aikaan kun ranskalaiset lakkoilivat, bussit eivät kulkeneet ja lentokentät olivat sekaisin. Sitkeät matkalaiset saapuivat Nizzan puolityhjälle kentälle oikeaan aikaan, lähes kaikki olivat tiivistäneet matkatavaransa käsipakaasiin ja lähtö puolityhjältä kentältä onnistui ajallaan.
Alitalian vajaan tunnin ilmalento, bussimatka ja olimme ikuisessa kaupungissa. Rooma toivotti tervetulleeksi kirkkaan kuulaalla ilmalla, mutta liput roikkuivat kaikkialla puolitangossa.

Miksi?

Siksikö, että ihminen toistaa itseään ja myös virheitään vuosituhannesta toiseen?

Ikuisessa kaupungissa vuosisadat ja tuhannet elävät päällekkäin. Kaupungissa on vuosisatojen ajan rakennettu uutta vanhan päälle ja käytetty materiaaleja, joita on saatu hakatuksi tai sulatetuksi entisistä rakennuksista. Historia on täynnä juonitteluja, vainoja, murhia, vehkeilyä ja sotia.
Tulopäivänämme 12. lokakuuta 2010 haudattiin neljä Afganistanissa kuollutta sotilasta, siksi liput olivat puolitangossa.
Taitava oppaamme Silja Tuominen tarttui tähän Italiaa kuohuttaneeseen ajankohtaiseen tapahtumaan ja sovitti alkumatkaamme Santa Maria degli Angelin kirkon, jossa sotilaat siunattiin muutama tunti ennen tuloamme.
Näin pääsimme heti suoralle aikamatkalle tästä päivästä vuoteen 306 ja palapelin kokoaminen Roomassa päällekkäin makaavista vuosisadoista saattoi alkaa.

Noin 1700 vuotta sitten tämän valtiollisten hautajaisten pitopaikan kohdalle valmistui kansan iloksi kylpylä. Sen rakennutti kristittyjä vainonnut, verotusta ja rahakantaa uudistanut Diolectianus muiden toimiensa vastapainoksi. Kylpylän pinta-ala erilämpöisiä nautintoja tuovine altaineen oli yli 14 hehtaaria ja sinne mahtui kerralla 3 000 kylpijää. Siellä hierotettiin, urheiltiin ja lueskeltiin.
Ajan melskeissä kylpylä raunioitui ja Michelangelo sai ryhtyä suunnittelemaan paikalle kirkkoa. Renesanssikirkko valmistui noin vuonna 1500 ja on omistettu Neitsyt Marialle ja kristityille orjille, jotka kuolivat rakentaessaan kylpylää.

Turistille Rooma on aina ollut hyvä kävelykaupunki, sillä matka keskustan laidalta toiselle on vain nelisen kilometriä. Vanhojen muistikuvien mukaan aina oli horisontissa kaunis rakennus tai kulman takana suihkulähde. Nykyisellään turistibussien liikkuminen keskustassa on entistä rajoitetumpaa. Samaan aikaan turistien määrä on kasvanut. Kapeilla jalkakäytävillä on sen verran ahdasta, että rakennusten ja näyteikkunoiden katsominen häiriintyy kun joutuu katselemaan jalkoihinsa.
On hyvä opetella bussien ja metron käyttöön. Niihin myös oppaamme meitä totutti.

Lähdimme metrolla Napoleonin arkkitehdin suunnittelemalle mahtavalle Piazza del Popololle. Pistäydyimme Neron haudan paikkeille rakennetussa Santa Maria del Popolon kirkossa, jonka yhtenä tehtävänä on ollut karkottaa siellä kummitellut keisari Neron haamu.
Roomassa on 250 kirkkoa ja niin paljon taidetta nähtävänä, että on käytännön mahdottomuus katsoa kaikkea. Siksi oli arvokasta, että oppaamme valikoi mitä meille esitteli. Tässä kirkossa on kaksi Caravaggion teosta Paavalin kääntymys ja Pietarin ristiinnaulitseminen. Arvostin, että saimme rauhassa katsoa töitä, joissa valo ja valottomuus, luonnonmukaisuus ja pelkistys antavat jäljittelemättömän jännitteen.
Täällä Silja Tuominen herätti myös halun nähdä Raffaello Sanzion teos Leipurin tytär, kuva hänen suuren rakkautensa kohteesta, jonka piirteitä hän on lainannut madonnoilleen ja mm Villa Lanten koristeisiin. Teos on Barberinin palatsissa, joka tulvii taiteen helmiä lattiasta kattoon.

Vaelsimme ylellistä Via Marguttaa pitkin Espanjalaisille portaille, edelleen merkkituoteliikkeiden vierestä tauolle Piazza Colonnan viereiselle uudistettuun kauppa-galleriaan ja sieltä Fontana di Treville, Kolmen kolikon suihkulähteelle. Ei ole tutkittu, montako kolikkoa 54-kätinen ryhmämme lähteeseen heitti, mutta viereiseen kenkäkauppaan jäi ainakin sata euroa. Kiipesimme presidentin palatsin vierestä Quirinalis-kukkulalle näkymiä ihailemaan.
Lähellä sijaitseva Ristorante Rinaldi odotti meitä, mutta ehkä me kuitenkin odotimme vielä enemmän istahtamista ravintolaan viinin ja aterian ääreen.
Alkupasta houkutteli pohtimaan reseptiä. Ehkä meistä moni talven tullen kokeilee löytyykö maku, kun keittää kiillottamatonta riisiä kermassa, maustaa sitä valkoviinillä, pähkinöillä ja ohuen ohuilla juuston siivuilla.
Kotimatka Villafranca-hotelliimme Via Villafrancalla kesti periaatteessa 15 minuuttia, käytännössä pysähdyksineen pari tuntia.

Seuraavan päivän aloitimme antiikin Roomasta Colosseumilta. Tänne veristen gladiaattoritaistelujen katsomoon mahtui 50 000 vapaa-ajan viettäjää, jotka saivat omin silmin nähdä, miten tuhannet eläimet ja ihmiset taistelivat hengestään ja kuolivat yhden esityksen aikana.
Uusi näytös vaati kokonaan uudet henkilöt. Näin ohjelma poikkesi monin tavoin nykyisestä viihteestä. Mehän vain kuvittelemme murhat. Siihen uusi tekniikka antaa mahdollisuuden.
Miten iso nautintojen ero on? Ovatko ihmisen huvitukset näin loppuun asti jalostuneet? Etenimme kohti Forum Romanumia, joka oli antiikin Rooman ydin ja silloisen maailmanvallan keskus. Mitähän Rooman pormestari ajattelee nykyisin työhuoneessaan katsoessaan ulos ikkunasta kohti viereisen tontin raunioita? Ajatteleeko hän, että pitäisi saada laajemmin palveleva metro?


Täällä kadonneen maailmanvallan ytimessä kirjoitettiin sattumien summana tai symbolisena eleenä vuonna 1957 Rooman sopimus, joka on yksi EU:n perustan pilareista.
Alue kertoo suuresta vallasta ja mahtavista rakennuksista.
Rooman ylivertaisuus on kuitenkin vain jakso historiassa. Valta alkoi sortua sisäiseen eripuraan ja sodasta palanneiden nuorten miesten haluttomuuteen tehdä työtä. Valtaosa työstä teetettiin orjilla, jotka silloin tuntuivat olevan ehtymätön luonnonvara. Näin olikin kunnes omat joukot alkoivat hävitä sotia eikä orjavarannossa ollutkaan mistä ottaa. Myös tulonlähteet heikkenivät, kun ryöstösaaliit ehtyivät.

Antiikin Roomasta etenimme kukin mietteinemme Piazza Venesian kautta Ristorante Orsoon, mainioon antipasta-paikkaan. Siellä päivän erityinen sankari Eila Jounela tarjosi meille kuplivan maljan. Sen jälkeen tartuimme uusin voimin pöydän antimiin.

Niiden auttamana siirryimme antiikin jälkeiseen Roomaan Piazza Navonalle ja taas takaisin 2000 vuoden taakse Pantheoniin ja taas takaisin tähän päivään Piazza dei Fiorilla ja Piazza Farnesella, jossa on Ranskan lähetystö.
Illalla joukko hajosi kaupungille. Osa vaelsi 30 metriä hotellin ovesta, jotkut 3 000 metriä.
Seuraavan päivän bussiajelulla kokosimme yhteen aiemmin näkemiämme palapelien paloja. Toki löytyi myös uutta. Ajoimme katsomaan vuonna 2002 valmistunutta komeaa Auditorium Parco della Musicaa, jossa on kolme konserttisalia. Opas kertoi, että rakennuksista on tullut myös perheiden ajanviettopaikkoja monine tapahtumineen ja mahdollisuuksineen. Akustiikaltaan onnistuneet rakennukset houkuttelevat paikalle huippuesiintyjiä.
Meiltä paikka jäi tällä kertaa testaamatta.
Halu kuulla musiikkia kuitenkin heräsi ja iltaohjelmanaan yksi ryhmä kävi kaupungilla kuuntelemassa tuttuja ooppera-aarioita. Bussimme ajoi keväällä avatun 21. vuosisadan töitä esittelevän taidemuseon ohi. Tämä MAXXI löytyy netistä www.fondazionemaxxi.it. Monikaan meistä ei tällä matkalla ennättänyt tämän vuosisadan museoon. Minulle vierailu tässä jo arkkitehtuurillaan vaikuttavassa talossa oli nautinto.

Bussiryhmänä menimme Villa Lanteen pähkäilemään, miten komean kiinteistön Suomen valtio Roomassa omistaa. Kuulimme joitakin yksityiskohtia presidentti Tarja Halosen syyskuisesta Rooman vierailusta. Ensin presidentit olivat aterioineet Quirinalis-kukkulalla Italian edustustiloissa ja ihailleet maisemia. Seuraavana päivänä syötiin Villa Lantessa ja ihailtiin maisemia, jolloin presidentti Giorgio Napolitano tunnusti, että suomalaisilla on paremmat näkymät Roomaan kuin hänellä:



Iltapäivän aikana iso osa retkeläisistä teki vaikuttavan Vatikaanin kierroksen.
Ajoitus osui hyvin, sillä kolme päivää myöhemmin paavi kanonisoi uusia pyhimyksiä ja tilaisuus keräsi Pietarin kirkon tienoille 50 000 ihmistä. Silloin Australia sai ensimmäisen oman pyhimyksensä Mary Mac Killopin.

Opastuksestaan Vatikaanissakin Silja Tuominen sai täydet pisteet. Sen jälkeen hänet hyvästeltiin, sillä neljättä matkapäivää isännöi matkan johtaja Gunnar yksinään. Hän oli löytänyt meille oivallisen retkikohteen. Ajoimme noin 100 kilometrin päähän Roomasta koilliseen, Umbriaan. Pikkuhauskuuksien jälkeen pysähdyimme Rietissä lounaalle linnamaiseen Park Hotel Villa Potenziaan. Alkumaljan kohotimme romanttisessa ympäristössä puutarhan terassikatoksessa. Paikka oli Gunnarin nettilöytö ja erinomainen valinta. Ruokakin oli herkkua. Erityiskiitosta saivat pehmeällä lombardinjuustolla ja ruokolasalaatilla täytetyt raviolit, jotka tarjoiltiin runsaassa asigo-juusto- ja tryffelikastikkeessa. Tyytyväisin mielin ja vatsoin nimitimme Gunnarin Rooman alafragmentin pikkukonsuliksi, arvokas ja merkittävä kunnianimi, jota kukaan ei ole aiemmin ansainnut.

Jatkoimme matkaa kohti Marmoren vesiputouksia, jotka ovat Euroopan suurimmat.

Ne ovat saaneet alkunsa antiikin roomalaisten kuivattua ylängön suomaat, joiden vedet johdettiin ylhäällä vuorella keinotekoiseen järveen, josta ne kuohuvina putouksina heittäytyvät alas laaksoon. Mahtavat putoukset palvelevat sekä sähköntuotantoa että turismia.

Onneksemme sähkölaitoksella oli käynnissä huolto ja valtaisat vesimassat saivat vyöryä vapaina silmiemme edessä. Palasimme Roomaan ja seuraavana päivänä Nizzaan.

Yleistä tyytyväisyyttä matkaan voi varmaan mitata sillä, että useissa ryhmissä pohdittiin uusia mahdollisia matkakohteita Rivieran Suomi-seuralle.



Teksti ja kuvat : Arja Koort
paitsi kuva Caravaggion maalauksesta

Internet-versio: EV