Terveydenhuolto

Ranskan terveydenhuolto kuuluu maailman parhaimmistoon

Ranskan terveydenhuoltojärjestelmä rankataan yleensä maailman parhaaksi tai vähintääkin kolmen kärkeen. Näin on tehnyt moneen otteeseen mm. Maailman terveydenhuoltojärjestö WHO. Hoidon taso on korkea, jonot suhteellisen lyhyet moneen muuhun maahan verrattuina, ja asiakkaalle maksettavat korvaukset toistaiseksi melko korkeat, vaikka omavastuuosuuksia on viime vuosina lisätty ja tähän suuntaan ollaan edelleen menossa.

Seuraavat kappaleet koskevat ennenkaikkea niitä suomalaisia, jotka asettuvat asumaan Ranskaan pysyvästi, mutta myös matkailijoille saattaa löytyä hyötytietoa. Heillä on joka tapauksessa oikeus onnettomuuksien tai sairaskohtausten sattuessa saada hoitoa Ranskassa EU-kansalaisuuden perusteella. Kts myös kappale Eurooppalaista hoitoa laajennettu artikkelin lopussa.

Ranskalainen järjestelmä on sekoitus yksityistä ja julkista palvelua. Valtaosa terveydenhuollon ammattilaisista, yleis- ja erikoislääkärit, sairaanhoitopalveluiden tuottajat ja laboratoriot ovat yksityisiä yrittäjiä, mutta asiakas saa hoitokorvauksensa julkisista varoista, jotka kerätään maksuina työnantajilta ja työntekijöiltä. Sairaaloista osa on julkisilla varoilla pyöritettäviä, osa yksityisiä klinikoita. Potilaan kannalta on sama, hoidetaanko häntä yksityisessä vai julkisessa laitoksessa. Yleensä paikan määrittää se, mikä sairaala on lähin tai parhaiten erikoistunut kyseisen sairauden hoitoon.

Suomalaiset miettivät tyypillisesti eläkeiän lähestyessä tai sen alettua, kannattaako asettua Ranskaan pysyvästi asumaan. Paikallisen terveydenhuoltojärjestelmän hyvät puolet puoltavat myönteistä päätöstä, mutta on kuitenkin syytä uhrata muutama ajatus sille tosiasialle, että Ranskassa tarjottavat palvelut ovat hyvin ranskankielisiä. Yleis- ja erikoislääkäreiden joukosta vielä löytyy esimerkiksi englantia taitavia henkilöitä, mutta sairaanhoitajat ja laboratoriohenkilöstö puhuvat yleensä vain ranskaa.

Carte vitale on Ranskan Kela-kortti

Jos Ranskaan muuttoon on syystä tai toisesta päädytty, suomalainen Kela-kortti luovutetaan pois, ja sen tilalle anotaan vastaavaa ranskalaista korttia, carte vitalia. Rivieralla tämä tehdään Nizzaan Assurance Maladien kansainväliselle osastolle, Tärkeimmät tarvittavat paperit ovat suomalainen virkatodistus, josta ilmenevät myös vanhempien tiedot, Kelalta saatava S1-lomake sekä pankkitiedoista kertova ns. RIB. Tavanomaiset henkilötodistuksen kopio ja sähkölasku tarvitaan myös. Jos omalääkäri on tiedossa tässä vaiheessa, se nopeuttaa käsittelyä.

Ranskaan työhön muuttavat saavat yleensä terveydenhoitopalvelut ja muun sosiaaliturvan työnantajan järjestämänä. Sen yksityiskohdista, mm. perheenjäsenille kuuluvista eduista ja esimerkiksi täydentävästä hoitovakuutuksesta mutuellesta (kts. myöhemmin) kannattaa keskustella perusteellisesti jo silloin, kun työsuhteesta neuvotellaan.
Ranskalaisen järjestelmän väliinputoajat ovat maassa pysyvästi asuvat tai sinne haluavat henkilöt, jotka eivät ole työelämässä, vaan esimerkiksi vapaaehtoisella eläkkeellä, mutta eivät ole kotimaassa saavuttaneet virallista eläkeikää. Jos terveydenhoito ei järjesty perhesuhteiden perusteella, ainoaksi vaihtoehdoksi jää vapaaehtoinen sairasvakuutus. Ilman terveydenhoitojärjestelmään kuulumista Ranskassa ei voi laillisesti asua.

Carte vitalin anoja saa ensimmäiseksi postissa väliaikaisen todistuksen,l'attestationin, ja myöhemmin, usein pitkänkin ajan kuluttua, varsinaisen sairasvakuutuskortin. Väliaikaisessa vaiheessa mahdolliset lääkäri-, apteekki yms. kulut joudutaan erikseen anomaan sairasvakuutuksesta. Sen jälkeen kun carte vitale on tullut, kaikki sujuu automaattisesti. Kortti annetaan esim. lääkärin tai apteekin käsittelyyn, ja asiakkaalle kuuluva korvaus tulee aikanaan pankkitilille omavastuuosuudella vähennettynä. Carte vitale on aina syytä pitää mukana vaikkapa onnettomuustapauksien varalta. Toinen tärkeä kortti on eurooppalainen sairasvakuutuskortti, joka takaa hoidon muualla kuin asuinmaassa.

Omalääkäri valittava

Ranska kiristi terveydenhuoltojärjestelmänsä liberaalisuutta muutama vuosi sitten vaatimalla, että jokaisen on valittava itselleen omalääkäri eli yleislääkäri, jonka vastaanotolta kaikki hoitotoimet alkavat. Hän lähettää potilaan erikoislääkärille, jos tarvetta on, määrä tutkimuksiin ja kirjoittaa lääkemääräykset. Vain omalääkäriä käyttämällä saa lakisääteiset korvaukset tutkimuksista ja lääkkeistä. Omalääkäriä on toki oikeus vaihtaa, ellei ole valintaansa tyytyväinen.

Täydentävä vakuutus mutuelle

Monet ranskalaiset ottavat julkista terveydenhuoltoa täydentämään yksityisen lisävakuutuksen ns. mutuellen. Se vähentää erilaisten maksujen omavastuuosuutta, saattaa sairaalassa antaa oikeuden yksityishuoneeseen, ja sitä kysytään usein myös apteekeissa.
Vakuutusyhtiöillä on omat lisävakuutustuotteensa, ja myös pelkästään näihin erikoistuneita yhtiöitä on markkinoilla runsaasti. Korvausmäärät vaihtelevat, ja kannattaa yrittää selvittää ja vertailla mahdollisimman perusteellisesti, mikä tuote kullekin sopii. Mutuelle-vakuutuksen hinnat nousevat iän myötä, ja monissa vakuutuksissa on ikäkatto, jonka jälkeen vakuutusta ei enää saa.

Eurooppalaista hoitoa laajennettu

Eurooppalainen sairaanhoitojärjestelmä on laajentunut vuoden 2014 alusta lähtien. Pääperiaatteena oli aikaisemmin, että toisessa maasa saa hoitoa vain akuuteissa tapauksissa, esimerkiksi onnettomuustilanteissa tai sairauskohtauksen yllättäessä. Uuden EU-lainsäädännön perusteella hoitoon voi hakeutua toisessa EU- tai Eta-maassa tai Sveitsissä eurooppalaista sairasvakuutuskorttia käyttämällä.
Tyypillinen tapaus saattaisi olla vaikkapa Ranskassa asuva suomalainen eläkeläinen, joka haluaa kesälomansa aikana hyödyntää suomalaisen järjestelmän tarjoamia palveluita. Oikeus näihin palveluihin osoitetaan eurooppalaisella sairaanhoitokortilla, jonka Kela lähettää joka toinen vuosi automaattisesti niille ulkomailla asuville suomalaisille, jonka kustannuksista se vastaa (esimerkkinä suomalaiset eläkeläiset).
Ranskalaisessa järjestelmässä muuten mukana olevat henkilöt anovat eurooppalaisen sairaanhoitokorttinsa oman asuinpakkansa sairasvakuutustoimistosta ja voivat käyttää sitä yllämainitulla tavalla hoidon tarpeeseen muissa EU- tai Eta-maissa.
Myös lääkemääräykset ovat nykyisin nostettavissa asuinmaan lisäksi muista EU- ja Eta-maista. Saatavien korvausten määrä hoidosta ja resepteistä riippuu kunkin maan omasta lainsäädännöstä samoin se, vaaditaanko hoidosta toisessa maasta oman asuinmaan ennakkopäätös.

Hyödyllisiä linkkejä ja kontaktitietoja terveysasioista

www.kela.fi, Kelan kainväliset asiat puh.numero 020 634 0200, ulkomailta soitettaessa +358 20 634 0200, rajat ylittävän terveydenhuollon yhteyspiste yhteyspiste@kela.fi, puh.numero 020 634 0400, ulkomailta +358 20 634 0400,

Nizzan kansainvälisten asioiden sairasvakuutustoimisto Assurance Maladie Relations Internationaux käyntiosoite 48 rue Roi Robert Comte de Provence Nice, puh.numero 0492 094264 tai Ranskan kiinteistä numeroista soitettaessa 3646.

Tiivis englanninkielinen selonteko Ranskan terveydenhuollosta web-sivulla

about-france.com/health-care